MIETTEITÄ HEVOSEN KEHON TOIMINNASTA JA LIIKKUVUUDESTA – JA MIKSI SE ON NIIN TÄRKEÄ OSA HEVOSEN HYVINVOINTIA 1
SYITÄ JA SEURAUKSIA
Kaikille hevosille, ikään ja käyttötarkoitukseen katsomatta, sattuu elämän aikana tilanteita joista seuraa erilaisia vammoja tai tulee sairastumisia, se on luonnollista. Pelkkä tarhassa leikkiminen kaverin kanssa voi aiheuttaa lievän tai vakavamman vamman ja se riski on otettava, muuten olemme itsekkäitä ja viemme laumaeläimeltä niiden tärkeimmän pois: lauman. Tosin, onnistuvat nämä yksinäänkin taiteilemaan itselleen erilaisia vaivoja, ulkona, sisällä, missä vaan… Kirjoitusten tarkoituksena ei ole luetella mitä kaikkea voi sattua ja tapahtua (koska kaikkea voi), eikä puida elinolosuhteita (aina ei kaikki onnistu oppikirjan mukaan), vaan lähinnä tuoda esille se tosiasia, että emme pysty suojelemaan hevosiamme kaikilta niiden kehoon kohdistuvilta "iskuilta", eikä se ole edes tarkoituksenmukaista. Oli ne sitten isoja tai pieniä, kroppa reagoi kaikkiin ja niistä aiheutuu eriasteisia haasteita.
Suurinta osaa lievistä vammoista emme välttämättä edes huomaa, keho alkaa kompensoimaan heikompia kohtia ja selkeitä merkkejä: esimerkiksi ontumista ei ole. Usein korkea kipukynnys myös hankaloittaa vammojen huomaamista (saaliseläin!). Erilaiset mahavaivat näkyvät myös hevosen tavassa liikuttaa kehoaan, kipeää vatsaa aletaan varomaan. Pidemmän ajan päästä huomaammekin, että alueet jotka "tuuraavat" heikkoja/kipeitä kohtia, alkavat rasittumaan enemmän, syntyy lihaskireyksiä ja alueella voi alkaa näkymään liikkeen epäpuhtautta ja syntyä jopa rasitusperäisiä vammoja. Kehon liikkumistapa muokkaantuu tämän mukaan eikä palaudu itsekseen parempaan, vaikka vammakohta olisikin jo parantunut ja kivuton, rasitus vääriin paikkoihin jatkuu. Usein käykin niin, että näkyvin kohta ei ole laisinkaan alkuperäinen syy vaan kehon kompensoinnin aiheuttama seuraus, varsinainen aiheuttaja tulee selville vasta sitten kun seuraukset on ensin hoidettu pois ja liikelaajuudet alkavat palautua.
Hevosilla on myös luontaisesi heikompi ja vahvempi puoli, vaikka ei olisi sattunut mitään, on liikutuksessa toinen suunta luultavasti helpompi kuin toinen. Kehossa on myös aina omat vahvuudet ja heikkoudet sekä yksilölliset rakenteelliset haasteensa (esim. löysät takapolvet tai huonoista jalka-asennoista aiheutuvat haasteet). Näitä asioita tulisikin aina työstää liikutuksen aikana, ettei puolierot ja vinoudet ala kasvamaan liian isoiksi aiheuttaen ongelmia jatkossa.
Yllä mainittuihin tapahtumiin ja asioihin meillä ei ole juuri vaikutusvaltaa, niitä sattuu, jos on sattuakseen, ja rakenne on mikä on, mutta ratsastukselliset ja varusteasiat ovat meidän vastuullamme, ja niihin voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa.
Täsmälleen samaa nimittäin tapahtuu, jos liikutus on kovin yksipuolista tai hevonen liikkuu jatkuvasti sille epäsuotuisassa asennossa. Varsin yleistä on, että hevosen niska ei ole rento, rintakehä ja selkä on alhaalla ja lanne "ylhäällä", liike ei mene läpi hevosen kehosta, eikä voimantuotto näin ollen tapahdu oikeista paikoista. Lihaksisto ei ole kehittynyt tarpeeksi, tai hevosen heikkoja kohtia ei ole riittävästi vahvistettu, jotta se voisi suorittaa halutussa asennossa. Keho väsyy ja "pitimet" alkavat kehittymään vääriin paikkoihin. (Tässä kohdassa voi usein myös käydä niin, että ratsastaja alkaa ylläpitämään hevosen asentoa kädellä/ohjilla ja hevonen muuttuu edestä raskaaksi tai hevonen on oppinut pakenemaan kuolaimen alle tyhjäksi...) Hevosen liikkuessa se alkaa näyttämään siltä, että vain alaraajat liikkuvat, mutta kehon muu liike on hyvin rajoittunutta ja jännittynyttä (mm. kommentit "lavat alhaalla", hevonen pohkeen takana, laiskat takajalat/takaosa saisi olla enemmän alla, jännittää niskaa). Tämä liikkumistapa alkaa väistämättä rasittamaan nikamia, niveliä ja jännealueita, joista voi seurata rasituperäisiä vaivoja. Keho alkaa kompensoimaan rasittuneita kohtia, jonka seurauksena se alkaa vinoutua lisää. Seuraavia haasteita voi alkaa ilmentyä: Vaikeampi suunta hankaloituu entisestään, toinen laukka ei meinaa nousta, eikä hevonen oikein enää kävele, keho jäykistyy, jonka seurauksena usein passitahtisuus lisääntyy ym..
Kuva 1, Tässä kuvaparissa näkyy hyvin muutos koko kehon toiminnassa kun hevosen niska on rento!
Eikä unohdeta taaskaan niitä varusteita; Jos mekaaninen este alkaa aiheuttamaan kudosvaurioita tai rajoittaa koko lihaksen ja liikeketjun toimintaa, estäen mahdollisuuden laadukkaalle liikkeen tuottamiselle, ei lopputuloksesta voi odottaa kovin kummoista... Ratsastajan oman kehonkäytön vaikutuksia hevosen kehon liikkuvuuteen ei pidä myöskään vähätellä, vinossa istuva ratsastaja nimittäin vinouttaa myös hevosta. Ratsastajan taakse vetävä käsi ei taas anna mahdollisuutta hevosen rennolle niskalle, joka on avainasemassa lihasketjujen hyvälle
Syyt, joihin emme voi vaikuttaa aiheuttaa siis jo aika kasan haasteita kehon hyvän liikkuvuuden ylläpitoon, sen takia kannattaakin todella panostaa oman ratsastustaidon kehittämiseen ja varusteiden sopivuuteen!!
Seuraavassa osassa lisää seurauksista ja kudosvaurioista