MIETTEITÄ HEVOSEN KEHON TOIMINNASTA JA LIIKKUVUUDESTA – JA MIKSI SE ON NIIN TÄRKEÄ OSA HEVOSEN HYVINVOINTIA 2
KUDOSVAURIO ON JA PYSYY
Ihan jokaisella hevosella on kropassaan erilaisia lihasvaurioita (tms. kudosvaurioita), toiset aiheuttavat päänvaivaa enemmän, toiset vähemmän. (Ei välttämättä akuutteja, mutta arpia löytyy varmasti)
Hevonen pärjää vaivojensa kanssa yllättävän kauan ilman näkyviä terveydellisiä ongelmia, mutta ennen pitkää niillä on tapana tulla esille. Esimerkiksi: selkeänä ontumisena, luonteen muutoksina, haluttomuutena liikkua tai vastaavasti epämääräisenä säikkymisenä jonka seurauksena paetaan paikalta vauhdilla tai mystisinä vatsavaivoina, jotka eivät ole ruokintaperäisiä. On pitkälti yksilöstä kiinni, kuinka herkästi ne reagoivat epämukavuuteen ja kipuun.
Mitä pidempään hevonen on kulkenut virheellisessä asennossa, oli syy sitten mikä tahansa, sen suuremmalla todennäköisyydellä vaivoja alkaa olla useammassa paikassa ja ne ovat "syvemmällä" niin kehossa kun mielessä. Kuntouttaminen vie aikaa, se mikä on syntynyt hitaasti, korjaantuu myös hitaasti. Pahimmassa tapauksessa ei ollenkaan tai vain osittain.
Kaikenlaiset kudosvauriot (lihakset, jänteet, luusto) oli ne sitten tapaturmasta johtuvia, rasitusperäisiä tai varusteiden aiheuttamia eivät koskaan poistu kehosta eikä mielestä. Elimistö toki korjaa itse itseään, eikä vaurio tietenkään jää aiheuttamaan akuuttia kipua paranemisen jälkeen, mutta tilalle kasvava arpikudos ei ole ominaisuuksiltaaan alkuperäisen kaltaista. Vammakohta, sen laajuus sekä kesto määrittelevät, mikä hevosen fyysisen suorituskyky jatkossa on. Kompensoinnin seurauksena syntynyt virheellinen kehonkäyttö ei siis poistu hevosesta automaattisesti vamman parannuttua, vaan hevonen pitää kuntouttaa, eli kouluttaa se käyttämään kehoaan uudelleen. Mentaalipuolen haasteet kipumuisteineen ovatkin sitten tähän ihan oma lukunsa lisää…
Vahvistamalla kehon heikkoja kohtia parantamalla liikkuvuutta ja liikelaajuuksia, suoruutta ja tasapainoa päästään kuitenkin todella pitkälle ja kudosvaurio voi alkaa "häiritsemään" vasta sitten kun hevosen pitäisi liikkua korkealla suoritustasolla. Ongelman osuessa kohdalle, ei kannatakaan siis takertua pelkästään vammakohtaan, vaan kannattaa miettiä koko lihasten toimintaketjua. Mitä parempi toimivuus koko ketjussa, sitä paremmalla todennäköisyydellä vauriokohta jää varsin huomaamattomaksi ja hevonen pärjää sen kanssa hyvin.
Muutosprosessi/kuntoutus voi alkuun olla tuskallisen hidasta, vanha opittu liikkumistapa ja käyttäytyminen on purettava pois ennen kuin uutta voidaan opettaa tilalle. Kun kehosta aletaan purkamaan "vääriä" pitimiä, on hevonen usein ensin kehonsa kanssa vähän hukassa. Kroppaa ei saa rasittaa liikaa, ettei se väsy ja valahda taas vanhaan opittuun tai rasitu niin, että tulee uusia vaivoja. Lihaksisto, kestävyys ja voima ei synny kehoon hetkessä, vaan vaatii pidemmän ja systemaattisen työn. Jos työ jää kesken, heti näkyvien oireiden poistuttua, on varsin todennäköistä, että sama vaiva tulee ennen pitkää takaisin.
Kuntoutus/muutostyö kannattaakin tehdä siis huolella ja käyttää siihen tarpeeksi aikaa, vaikka se välillä turhauttaisi, on se lopulta kaiken vaivan arvoista! Kudosvauriot kun eivät poistu kokonaan olemasta, mutta kun työ on tehty hyvin, ne eivät välttämättä häiritse hevosta ja sen käyttöä juuri yhtään.